Oppiminen on vuorovaikutteinen prosessi, jossa oppija rakentaa tietämystään aikaisempien tietojensa ja kokemustensa päälle vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Oppimisen tavoitteena on saada aikaan pysyvää muutosta tiedoissa, taidoissa, asenteissa ja ennen kaikkea käytännön tekemisessä.
Oppiminen on parhainta ja muutos kestävintä silloin, kun oppija kokee opittavan asian itselleen merkitykselliseksi.
Merkittävät oppimiskokemukset sisältävät aina kriittistä reflektiota. Reflektio mahdollistaa uudistavan oppimisen, sillä siinä arvioidaan kriittisesti uudelleen omia käsityksiä ja toimintatapoja. Tätä tapahtuu erityisesti coachingissa, joka on yksilöllisesti tuettua oppimista, jonka keskiössä on muutos.
Kehittävä muutos
Muutos on kehittävää, jos se johtaa oman kapasiteetin laajentumiseen, millä voi kestävästi vaikuttaa ympäristöön sekä tyydyttää omia sisäisiä tarpeita ja toiveita. Tämä voi näkyä esimerkiksi uudenlaisena ajatteluna ja asiantuntijan kasvuna – ja myöhemmin mahdollisena kestävänä muutoksena.
Suurin osa coachingista keskittyy tällä hetkellä suorituskyvyn parantamiseen. Taitojen ja menetelmien ohjaaminen ei kuitenkaan aina riitä. Vastaukset ovat syvemmällä, koska olemme monimutkaisia kokonaisuuksia. Olemme silloin oman persoonan ja itseyden kysymysten äärellä.
Kehittävän ja kestävän muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan myös tunteiden tunnistamista, jotta älyllisen käsittelyn lisäksi tunnistamme paremmin, mitä olemme tilanteessa oikeasti kokeneet. Reflektion syventämiseksi tulee työskennellä mukavuusalueen ulkopuolella. Käytännössä tämä tarkoittaa (coachingissa) myös epämukavien tuntemuksien käsittelyä, esim. omien oletuksien, arvojen ja kokemuksen haastamista, mutta myös sen pohtimista, mikä estää, mikä voisi auttaa etenemään. Tämä on tärkeää, sillä ns. reunatuntemuksien takaa avautuu aina uutta ymmärrystä. Oma mukavuusalue laajenee oppimista ja muutosta edistäen.
Muutoksesta toimintaan
Jotta reflektiolla ja opitulla on lopulta vaikutusta toimintaamme, on tärkeää hahmottaa, millä tavoin syventyneen ymmärryksemme valossa haluamme jatkossa toimia toisin. On myös mahdollista, että uusia reunatuntemuksia herää tutkittavaksi huomatessamme, että muuttuneen ajattelun soveltaminen käytännössä saattaakin poiketa yleisesti hyväksytyistä, ehkä itsestään selvinä pidetyistä toimintatavoista tietyssä tilanteessa.
Toisaalta tämä avaa näkyville reflektion ja oppimisen mahdollisuudet yhteisöllisten toimintatapojen ja käytäntöjen kehittämisessä. Itsestäänselvyytemme ovat muodostuneet sosiaalisissa ympäristöissä – esimerkiksi perheen, työpaikan ja organisaatioiden käytännöistä vaikuttuen. Tällöin omakohtainen reflektio ja coaching tarjoaa väylän näiden käytäntöjen tunnistamiseen ja kriittiseen tarkasteluun niin oppimista edistävään kuin yhteisöä tai organisaatiokulttuuria kehittävään muutokseen.
Tässä autan mielelläni. Kysy lisää kestävää ja kehittävää muutosta tukevasta yksilö- tai ryhmä-coachingista tai organisaatiokulttuurin kehittämisestä.
Lisälukemista aiheesta
Bachkirova, T.: Developmental Coaching: Working with the Self. 2011.
https://bci.fi/ajankohtaista/tatiana-bachkirova-ammattimaiseen-coachingin-harjoittamiseen-kuuluu-kehittyminen-ja-oman-tyon-reflektointi/